Sikarinvalmistus Suomessa

Sikaria on poltettu Suomessa yli 200 vuoden ajan ja maassamme on toiminut myös useita suuria tupakkatehtaita tuona aikana. Ensimmäinen tupakkatehdas perustettiin Turkuun jo vuonna 1731, mutta ensimmäiset kotimaiset sikarit valmistettiin arvioiden mukaan vasta 1830-luvulla.

Vaikka sikarin suosio alkoi saada tuulta alleen jo tuolloin, korvasi sikari kansan rakastaman piipun vasta 1800-luvun puolessa välissä käydyn Krimin sodan aikana. Vaikka sikarien ja tupakan valmistus oli aikanaan Suomessa suuri teollisuusmuoto, ei nykypäivänä maastamme löydy enää yhtään sikaria valmistavaa yritystä. Suomalaisen sikarin historia päättyi, kun viimeinenkin tehdas suljettiin vuonna 2018.

Tupakanviljelyä aina 1600-luvulta saakka

Suomessa on tiettävästi viljelty tupakkaa jo 1600-luvun lopulta lähtien. Ensimmäinen tupakkatehdas perustettiin Vaasaan vuonna 1722, mutta vasta vuonna 1731 Turussa toimintansa aloittanut tupakkatehdas pääsi kasvamaan aikansa suuryritykseksi. Tuolloin kansa suosi tupakkatuotteenaan lähinnä piippua, joka oli vallannut nautintoainemarkkinat 1600-luvun alkupuoliskolla käydyn 30-vuotisen sodan aikana. Ensimmäiset suomalaiset sikarit valmistettiin joidenkin arvioiden mukaan jo 1830-luvun loppupuolella helsinkiläisen Henrik Borgströmin toimesta, mutta sikarin kulta-aika maassamme alkoi vasta parin kymmenen vuoden päästä, kun Krimin sodan aikana sikari syrjäytti kansan rakastaman piipun. Vuonna 1845 Turkuun perustettiin Rettig-tupakkatehdas, joka aloitti kotimaisten sikarien valmistuksen kolme vuotta myöhemmin.

Sikarien vallankumous eteni Suomessa nopeasti, sillä myös Pietarsaaressa toiminut Strengbergin tupakkatehdas alkoi valmistaa sikareita pian Rettigin jälkeen. Vuonna 1762 perustettu Strengbergin tehdas oli jo vakiinnuttanut paikkansa tupakkamarkkinoilla valmistamalla korkealaatuista toppatupakkaa, nuuskaa sekä kehrättyä puristettua rullatupakkaa. Sikarituotanto laajeni nopeasti, sillä jo parin vuosikymmenen jälkeen Strengbergin tehdas valmisti jopa noin kahtakymmentä erinimistä sikaria. Sikari oli suuressa arvossaan Suomessa erityisesti 1860-luvulla ja tästä seurasi valtava tuotannon kasvu. 1800-luvun loppuun mennessä uusia sikaritehtaita oli perustettu jo 22 kappaletta ja vuoteen 1900 mennessä tehtaita löytyi maastamme jo hurjat 34 kappaletta.

Raaka-aineet sekä kotimaasta että ulkomailta

Kun ensimmäinen tupakkatehdas syntyi 1700-luvun alussa Turkuun, kehotettiin kaupungin asukkaita viljelemään tupakkaa, jotta tuotannossa voitaisiin käyttää kotimaista raaka-ainetta. Suomen ilmasto ei kuitenkaan ollut ihanteellinen tupakan viljelylle ja sadot jäivät tehtaan tarpeille riittämättömäksi. Vaikka sen aikainen hallitus olisi halunnut kieltää tupakan tuonnin maahamme kokonaan, päädyttiin raaka-aineen tarpeellisuuden vuoksi tuontia ainoastaan rajoittamaan. Pietarsaaren seudulla tupakan viljely oli laajaa ja sitä viljeltiin lähinnä Strengbergin tehtaan raaka-aineeksi aina 1700-luvun puolivälistä lähtien. Strengberg olikin aika omavarainen raaka-aineidensa suhteen aina 1860-luvulle saakka, jolloin monien katovuosien jälkeen tupakan viljely päätettiin lopettaa alueella kokonaan.

Kun tupakan viljely Suomessa ei tuottanut toivottua tulosta, alettiin raaka-aineita sikareille tuoda maahan Ruotsin ja Saksan kautta muun muassa Yhdysvalloista ja Karibialta. 1800-luvun puolivälissä maassamme poltettiin useita sikarimerkkejä, joista historian lehdille ovat jälkensä painaneet muun muassa La Puntualidad, Manilla, La Fama, Helsingfors sekä Kesti ja Sampo. Nimiin lisättiin eksotiikkaa käyttämällä vieraskielisiä sanoja, jotka yhdistivät suomalaisen kulttuurin latinalaiseen rentouteen. Täysin kansan suosiossa ei sikarienkaan tuottaminen kotimaassa kuitenkaan ollut, sillä jo 1860-luvulla kauppaneuvos Victor Ekin kerrotaan kritisoineen kotimaisen sikarin laatua sanomalla, että jopa huono ulkomainen sikari on parempi kuin hyvä kotimainen.

Tupakkateollisuus laantuu

1900-luvun alkupuolella sikarien suosio Suomessa hieman laantui, vaikka maassamme toimi useita niitä valmistavia tehtaita. 1920-luvulle tultaessa suosio kuitenkin elpyi ja tällöin pietarsaarelainen Strengbergin tehdas oli koko Suomen ja Pohjoismaiden kookkain tupakkatehdas, joka työllisti hurjat 1 300 henkilöä. Ensimmäinen maailmansota teki kuitenkin tuhoa markkinoille, sillä sodan jälkeen Strengberg teki tappiota. Erilaisia savukkeita, sikareita ja nuuskatuotteita tuotettiin kuitenkin jopa satoja miljoonia kappaleita vuodessa läpi 1900-luvun ja tehdas oli pienen kaupungin asukkaille elinehto ja varma työpaikka. Parhaimmillaan Strengbergillä työskenteli 1 600 henkilöä, joista suurin osa oli naisia. Heitä kutsuttiin yleisesti tupakkaenkeleiksi.

Suomessa valmistettiin laadukkaita sikareita, joita nimikoitiin myös tärkeiden henkilöiden mukaan. Oman nimikkosikarinsa historiamme vaikuttajista ovat saaneet muun muassa Jean Sibelius, Väinö Tanner sekä Mannerheim. Strengberg toimitti sikareita niin ikään maamme presidenteistä ainakin Kekkoselle ja Koivistolle. Strengberg siirtyi kilpailijansa Rettigin omistukseen vuonna 1976 ja 1990-luvulla sen osti tupakkayritys R.J. Reynolds. Vuonna 1998 Swedish Match osti tehtaan ja lakkautti sen toiminnan täysin jättäen pieneen Pietarsaareen suuren määrän menneen ajan tupakkaenkeleitä. Tänä päivänä Strengbergin tehdas, joka on kaupungin kauneimmaksi rakennukseksikin äänestetty kompleksi, toimii yleisölle avoinna olevana tupakkamuseona. Strengbergin alun perin ostanut Rettig lopetti tupakkatuotantonsa vuonna 1995.

Anne Rautio oli Suomen viimeinen sikaritehtailija

Pietarsaaresta lähtöisin oleva Anne Rautio teki 22 vuoden mittaisen uran Strengbergin tupakkatehtaalla, jossa hän aloitti siivoojana vuonna 1976. Hän eteni työtehtävissään nopeasti ja päätyi lopulta käärimään sikareita. Rautio on parhaimmillaan valmistanut Kekkosenkin suosimia Portino-sikareita jopa 255 kappaletta päivässä. Monien muiden kaupunkilaisten tavoin Raution kohtalo kuitenkin kääntyi, kun Strengbergin tehdas lakkautettiin kylmästi vuonna 1998. Hän jäi vaille töitä ja siirtyi entisen kollegansa Johan Sundqvistin palvelukseen Paraisille, jossa tämä pyöritti pientä sikaritehdasta. Rautio osti yrityksen lopulta itselleen ja toimi yhden naisen tehtaana valmistaen laadukkaita käsin käärittyjä kotimaisia sikareita aina vuoteen 2018 saakka, jolloin hän päätti sulkea tehtaan.