Erilaiset sikarit
Sikari on tupakkatuote, joka yhdistetään usein vaurauteen ja ylellisyyteen. Se koostuu päällyslehdestä, sidoslehdestä ja ytimestä ja on usein väriltään hieman ruskehtava. Sikari kääritään joko käsin tai koneellisesti tupakan fermentoiduista ja kuivatuista lehdistä, ja laadukkaan sikarin valmistusprosessi alusta loppuun vie jopa useita vuosia. Työvaiheet käsittävät tupakan kasvatuksen, poimimisen sekä kuivatuksen lisäksi yli kuukauden mittaisen fermentoinnin, jonka jälkeen tupakanlehdet lajitellaan laadun mukaan ja ikäännytetään tiukoissa paketeissa. Fermentoinnin jälkeisessä lajittelussa tuloksena voi olla jopa 50 eri sikarin laatuluokkaa, ja tästä syystä tuote luokitellaan yleisesti joko värin, tupakan alkuperän, muodon ja koon, rakenteen tai aromin mukaan.
Luokittelu värin mukaan
Kun sikari luokitellaan värin mukaan, perustuu luokittelu sen päällyslehden väriin. Alun perin Kuuban sikaritehtaissa käytäntönä oli erottaa tupakasta jopa 200 eri värisävyä. Nykyisellään luokittelussa käytetään kuitenkin vain noin 60 värinimitystä, jotka johdetaan kahdeksasta perussävystä. Tummin sävy on oscuro, joka on lähes musta. Tummanruskeaa kutsutaan maduroksi ja keskiruskeaa puolestaan maduro coloradoksi. Jos sikarin väri on punertavanruskea, kutsutaan sitä coloradoksi ja jos väri taittuu enemmän vaaleanruskeaan, on oikea nimitys colorado claro. Maitokahvin värinen sikari on termistön mukaan puolestaan claro ja tätä vaaleampi yksinkertaisesti claro claro. Jos sikari on väriltään vihertävä, kutsutaan sitä puolestaan clarissimoksi.
Vaikka sikarit useasti luokitellaan värityksen mukaan, ei päällyslehden väri vaikuta sen makuun käytännössä lainkaan. Väri määräytyy enemmänkin päällyslehden laadun perusteella ja lisäksi sen saamalla auringonvalolla on merkitystä. Myös käymismetodeilla voi olla vaikutusta lehden sävyyn. Joitakin sikareita valmistetaan monissa eri väreissä, jolloin valikoimasta voi löytyä jopa kaikki skaalan värit. Jotkin valmistajat puolestaan käyttävät värejä viestittämään sikarin makuominaisuuksista. Tällöin tummin sikari merkitsee yleensä täyteläistä ja voimakasta makuelämystä ja vaalein puolestaan kevyttä ja pehmeää. Näiden kahden välimaastoon jäävät värit ovat maultaan tavallisesti melko mietoja ja jopa pehmeän suklaisia.
Muoto ja koko
Sikarit voidaan luokitella myös muodon ja koon mukaan ja silloin ne jakaantuvat kahteen eri pääryhmään: parejo ja figurado. Suoraseinäinen parejo muistuttaa muodoltaan sylinteriä. Sen jalka on avoin ja hattu pyöreä sekä suljettu. Parejo-sikareita on erikokoisia. Pienin niistä on demi-tasse, jonka pituus on noin 102 mm ja halkaisija 12 mm. Panetela-nimitystä käytetään puolestaan yleisesti sellaisista sikareista, jotka ovat pituuteensa nähden suhteellisen ohuita. Noin 127-140 millimetrin pituisia parejo-sikareita kutsutaan nimillä petit corona, corona sekä corona gorda. Kaikkein suurin, noin 190 mm pituinen sikari on nimeltään double corona.
Figurado-sikareilla ei parejo-sikarin tapaan ole vakiintunutta muotoa, vaan ne voivat esiintyä missä muodossa tahansa. Figuradoista käytetään kuitenkin yleisesti kuutta eri nimitystä. Perfecto on kapeajalkainen sikari, joka on varreltaan paksu, mutta kapenee teräväkärkistä hattuaan kohti. Torpedo on muodoltaan sylinterimäinen ja myös sillä on teräväkärkinen hattu. Torpedon lyhyempi sukulainen on puolestaan Belicoso. Pyramid, tai piramide, muistuttaa nimensä mukaisesti muodoltaan pyramidia, sillä sen jalka on leveä ja se kapenee tasaisesti terävään hattuunsa saakka. Diadema on suuri sikari, jonka jalka on joskus suljettu, ja culebra-nimitystä käytetään puolestaan kolmesta sikarista punotusta “letistä”.
Rakenne ja aromi
Sikarit voidaan jakaa eri luokkiin myös rakenteen ja valmistustavan perusteella. Tällöin luokittelun määrää se, onko päällyslehden käärintä ja täytelehtien kokoaminen suoritettu koneellisesti vai käsin. Merkitystä on myös sillä, onko sikarin täyte valmistettu lyhyeksi leikatuista tupakanlehdistä vai onko siihen käytetty tuotteen koko mittaan leikattuja pitkiä lehtiä. Pääsääntöisesti voi ajatella, että lyhyttä leikattua tupakkaa sisältävät koneellisesti käärityt sikarit ovat hintaluokaltaan kaikkein edullisimpia. Niitä valmistetaan yleensä massatuotantona esimerkiksi markettien hyllyille. Kaikkein parhaimmat laatusikarit valmistetaan puolestaan lähes poikkeuksetta kokonaan käsityönä. Niitä valmistaa erityinen sikarinkäärijä, joka kokoaa tuotteen koko mittaansa leikatuista tupakanlehdistä ja muotoilee sen käsin sikariksi.
Sikarit voidaan myös valmistaa siten, että täyte tehdään pitkistä tupakanlehdistä koneellisesti, jonka jälkeen päällyslehti kääritään sikarin ympärille käsin. Tällöin saadaan massatuotteita laadukkaampia, mutta laatusikareita edullisempia sikareita. Joskus sikarit luokitellaan myös aromin mukaan, mutta tällöin kyse on tavallisesti pikkusikareista, joihin on lisätty aromaattisia aineita, kuten esimerkiksi vaniljaa, kahvia, hunajaa tai kirsikkaa. Aromisikarin maku ja tuoksu muistuttavat siihen käytettyä aromia. Myös joitakin suuria sikareita voi ostaa maustettuina. Tällaisia ovat esimerkiksi Leon Jimenes Café -sarja ja NUB Cappucino -sikarit. Myös italialaisvalmisteisia Toscanelloja on mahdollista ostaa maustettuina ja niissä korostuu voimakkaan maun lisäksi erityisesti tuoksu.
Tupakan alkuperä
Joskus sikarit voidaan luokitella yksinkertaisesti sen mukaan, mistä maasta niihin käytettävät tupakanlehdet on hankittu. Väli-Amerikassa tupakkaa tuottavia maita ovat muun muassa Honduras ja Nicaragua. Etelä-Amerikan valtioista muun muassa Ecuador, Meksiko ja Brasilia ovat suuria tupakantuottajia ja Aasiassa tupakanlehtiä saadaan puolestaan Indonesiassa sijaitsevalta Sumatran saarelta. Myös Keski-Afrikassa sijaitseva Kamerunin valtio tuottaa laadukasta tupakkaa. Karibianmerellä tupakkaa viljelee Jamaika ja Kuuba, joista jälkimmäinen tuottaa tunnetusti maailman parhaita tupakanlehtiä. Esimerkiksi korkealaatuisiin ja yleisesti arvostettuihin havannalaissikareihin käytetään Kuuban länsiosissa viljeltyä ensiluokkaista tupakkaa, jonka ainutlaatuiset ominaisuudet perustuvat viljelyalueen mikroilmastoon sekä rikkaaseen maaperään.
